Olavi ja pelottava mörköpörkö
Bérantas, BenasTuotetiedot
Nimeke: | Olavi ja pelottava mörköpörkö | ||
Alkuteos: | Baubaimé | ||
Tekijät: | Bérantas, Benas (Kirjoittaja) Kvieskaitén, Vilija (Kuvittaja) Sirola, Rauno (Kääntäjä) |
||
Tuotetunnus: | 9789523541924 | ||
Tuotemuoto: | Kovakantinen kirja | ||
Saatavuus: | Toimitusaika 1-3 arkipäivää | ||
Hinta: | 21,00 € 6,00 € (5,45 € alv 0 %) Alin hinta 30 pv aikana 6,00 € |
||
|
|||
Alkuteos: | Baubaimé |
Kustantaja: | Lasten Keskus |
Painos: | 2020 |
Julkaisuvuosi: | 2020 |
Kieli: | suomi |
Sivumäärä: | 32 |
Tuoteryhmät: | Tuotehakemisto Ale-kirjat Lasten kirjat |
Kirjastoluokka: | L85.22 Suomenkieliset kuvakirjat |
Ikäsuositus: | 3 |
Avainsanat: | pelko, tunteet, ystävyys, jännitys |
Esittelyteksti
Olavi Oravan ja Sulevi Korpin pallo häviää yön pimeydessä metsään. Sulevilla on aavistus: ettei vain mörköpörkö ole vienyt palloa! Otusta ei ole kai koskaan nähty, mutta sen öiset rapistelut ovat kyllä kaikille tuttuja. Kadonnut pallo pitäisi etsiä, mutta mitä tehdä, kun etsijöitä vaivaa mitä pahin mörköpörköpelko?
Valloittavasti kuvitettu tarina antaa mahdollisuuden keskustella lapsen kanssa peloista ja pelkäämisestä. Sillä kaikkihan pelkäävät joskus - jopa metsän mahtavimmat asukkaat.
Liettualainen Benas Berantas pelkäsi pienenä poikana korkean heinikon suhinaa. Nyt isona hän on kustantaja ja lastenkirjailija, joka edelleen suhtautuu epäilevästi outoihin ääniin.
Kun kuvittaja-graafikko Vilija Kvieskaiten oli pieni, äiti lähetti hänet usein ruokakauppaan. Leipä oli aina korkealla ylähyllyllä, eikä tyttö itse ylettynyt siihen. Vilija kuitenkin pelkäsi pyytää aikuisilta apua.
Valloittavasti kuvitettu tarina antaa mahdollisuuden keskustella lapsen kanssa peloista ja pelkäämisestä. Sillä kaikkihan pelkäävät joskus - jopa metsän mahtavimmat asukkaat.
Liettualainen Benas Berantas pelkäsi pienenä poikana korkean heinikon suhinaa. Nyt isona hän on kustantaja ja lastenkirjailija, joka edelleen suhtautuu epäilevästi outoihin ääniin.
Kun kuvittaja-graafikko Vilija Kvieskaiten oli pieni, äiti lähetti hänet usein ruokakauppaan. Leipä oli aina korkealla ylähyllyllä, eikä tyttö itse ylettynyt siihen. Vilija kuitenkin pelkäsi pyytää aikuisilta apua.